Kertomus Kirkkojärven yölaulajaretkestä 30.5.

teksti ja kuva: Eetu Paljakka

Ilta alkoi juuri hämärtyä, kun viisi retkeläistä ja opas kokoontuivat Meltin kuplahallin pihalle Haminassa. Koulujen päättäjäisviikonloppu lienee karsinut osallistujia, mutta alkukesän yöretkisesonki on lyhyt, ja kaikki viikonloput kannattaa käyttää hyväksi. Heti lähtöpaikalle kuului neljän satakielen konsertti. Lisäksi citykettu haukkui ihan lähellä. Laitoimme pystyyn veikkauksen, kuinka monta satakieltä mahdettaisiin kuulla retken aikana kuuden kilometrin reitillä. Veikkauksia saatiin välillä 20-39. Optimistinen opas veikkasi tietenkin isointa lukemaa.

Piimäpiianpolun mutkassa joutsenpari uitti kolmea aivan pientä poikasta. Lähistöllä oli myös neljän hengen telkkäpoikue. Pesäpallokentän reunalla pääsimme kuulemaan jo varsinaisia yön ääntelijöitä, kun lehtokurppa lensi soidinlenkkiään ylitsemme. Suomessa kovin vähälukuinen liejukana huuteli aktiivisesti ruovikon kätköistä pesäpallokentän luona. Kymenlaakson pesivä liejukanakanta taitaa olla alle 10 parin luokkaa.

Pimeys saapui hitaasti, mutta satakielet kajauttelivat jo täysillä. Ensimmäisten parin kilometrin aikana satakieliä kuultiin jo 13 yksilöä!

Kirkkojärven itäpuolella Hovinmäellä pysähdyimme kuuntelemaan hieman vaisua viitakerttusta, ruisrääkkää ja sarvipöllöpoikuetta. Pian kaikkien katseet kääntyivät etelätaivaalle, josta kuului erikoista lähestyvää ääntä. Ääni oli oppaallekin vieras. Meinasin jo todeta jotain kahlaajan mahdollisuudesta, kun yhtäkkiä ylitsemme lentää lähes 100 ison kahlaajan parvi matalalla. Parin sekunnin mietinnän ja poissulkemisten jälkeen totesin jo lähes varmuudella, että ne olivat isosirrejä! Muiden arktisten isojen kahlaajien (punakuiri, tundrakurmitsa) äänet olivat nimittäin tuttuja ennestään. Pikainen vilkaisu Xeno-canton äänitteisiin vahvisti määrityksen. Isosirri taisi olla lähes kaikille retkeläisille elämän ensimmäinen havainto lajista. Opaskaan ei ollut nähnyt isosirrejä tänä vuonna, eikä ikinä noin isoa parvea. Kaukana Siperian perukoilla pesivien isosirrien päämuutto on vasta pitkällä kesäkuun puolella, jolloin muun kevätarktikan seuranta on jo useimmiten lopetettu. Hienon havainnon juhlinta sai jatkoa kuuden minuutin päästä, kun tutuksi tullut ääni kuului taas, ja ylitse pyyhälsi vielä vähän isompi parvi. Näiden parvien välissä lähes samaa reittiä meidät ylitti myös 150 allin parvi. Yölaulajaretkestä tuli näköjään arktikaretki!

Lelunjoen varren peltoaukealle saapuessamme sarvipöllöpoikue jatkoi kerjuutaan. Toive pöllöemon näkemisestä toteutui pian, kun sarvipöllö lensi tien yli katuvaloissa. Pöllö seuraili jokivartta ja ylitti valaistun sillan useaan otteeseen.

Vielä saatiin yksi iloinen yllätys havaittua, kun patotien eteläpuolisesta ruovikosta kuului ruokosirkkalinnun taukoamaton pirinä. "Rusili" on Kirkkojärvellä nykyisin lähes jokavuotinen (tosin viime vuonna oli ensimmäinen nollavuosi 12 vuoteen), mutta vielä tämän kevään aikana sitä ei oltu havaittu. Retken viime minuuteilla alkoi tihkusade, joka selitti myös kahlaajaparvien havaitsemisen. Hyvällä säällä ne lentäisivät niin korkealla, ettei niitä näkisi edes päivänvalossa.

Kahden ja puolen tunnin aikana satakieliä kuultiin lopulta 23 kappaletta. Aivan upea retki oli aikalailla kerran elämässä -osastoa. Toivottavasti hienoja kokemuksia saadaan myös tulevilla kesän yöretkillä.

6.6. klo 23.00 Yölaulajakävely Kouvolan Saksanaholla (lähtöpaikka: Ahlmanintien historiikki)
13.6. klo 22.45 Yölaulajapyöräily Kuusankoskella, n. 10 km kierros (lähtöpaikka: Sami Hyypiä -areenan parkkipaikka; Kuusaantie 56)
13.6. klo 22.45 Yölaulajapyöräily Sippolassa, n. 10 km kierros (lähtöpaikka: Sippolan kirkon parkkipaikka; Sippolantie 16)